Tämä aihe on koskettanut minua henkilökohtaisesti ja taustalla on rankka tarina kesältä 2015, jolloin olin 15 vuotias. Seurustelin itseäni vanhemman miehen kanssa kuukauden, enkä ollut vielä valmis seksiin tai liialliseen läheisyyteen. Hän oli 19 vuotias ja hänelle seksi ei ollut uutta ja kovasti halusi minun kanssa tätä. Asiasta puhuttiin ja sanoin, että kerron kyllä heti kun olen valmis. Kuukauden odotti, jonka jälkeen ei enää halunnut odottaa. Jättämisen sijaan painosti kahta kauheammin ja suostuin riisumaan paitani ja halailemaan, mutta en sen enempää. Olimme autossa Lahden mukkulan uimarannan parkkipaikalla myöhään illalla ja hän päätti tehdä sen, kaikkein pahimman. Yritin päästä pois, mutta voimat loppuivat ja epätoivo iski. Pelko valtasi koko kehoni ja mietin miten tästä selviän. Hän sai riisuttua minut kokonaan ja työntyi sisään. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja tajusin, että satutan itseäni enemmän mikäli yritän paeta vielä. Jäin paikalleni ja odotin, että hän lopettaa. Se ei montaa minuuttia onneksi kestänyt, mutta jokainen sekuntti tuntui tunnilta. Elämäni pisimpiä minuutteja.
Hän lopetti vihdoin ja suorastaan heitti minut ja vaatteeni pois autosta ja ajoi pois. Jäin parkkipaikalle pukeutumaan ja yritin olla itkemättä. Yksi ohikulkija näki minut, mutta ei tehnyt mitään muuta kuin katsoi. Hän ei ehkä tiennyt mistä oli kyse, mutta katsoi minua pitkään. Hän oli hieman vanhempi rouva koiran kanssa. Kävelin siitä suoraan isoäidilleni ja valehtelin illan kulun hänelle. Kävin nukkumaan, mutta painajaiset seurasivat yöstä toiseen. Matka isoäidille oli kuumottava, sillä pelkäsin kävellä yksin. Selvisin kuitenkin ilman harmeja.
Seurauksena tästä oli jatkuvat painajaiset, unissa kävelyt, huudot ja ahdistus pimeän tullen. Lisäksi arvostus itseäni ja kehoani kohtaan lähti lähes kokonaan. Rakensin muuria itselleni ja jos joku vahingossakin koski, niin saatoin kiljua ja siinä sitä selitettävää olikin. Sen jälkeen, kun kosketus ahdistus meni, niin arvostukseni itseäni kohtaan oli niin nollassa, että seksi ei tuntunut enää miltään. Makasin tämän jälkeen todella monen kanssa ja se ahdistaa ja oksettaa edelleen.
Nyt arvostan itseäni ja kehoani. Olen käsitellyt asiaa hyvin ja valmis jakamaan tämän kaiken, miksi? Koska tämä on aihe josta ei puhuta, mutta sitä tapahtuu usein. Haluan välittää tämän kautta tarinan, antaa vertaistukea, auttamaan ymmärtämään miltä luvaton kosketus tuntuu toisesta, herättämään ajatuksia ja rohkaisemaan puhumaan tästä. Olin asiasta täysin hiljaa kaikille siihen asti, kun täytin 18 vuotta. Sen jälkeen kerroin äidilleni, isälleni, lasteni isälle (juuri silloin tavattu) sekä parille tärkeälle ystävälle. Kävin lisäksi psykologilla keskustelemassa asiasta, lääkärillä ja monella terapeutilla. Tämä on ollut raskas aihe itselle, mutta onneksi sentään käsittelin asian näin nuorena, enkä vasta 40 vuotiaana aloittanut puhumaan. Tämä on heijastunut sen jälkeisiin parisuhteisiin, mutta onneksi puhuminen on auttanut. Olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä, joten sen avulla olen päässyt tästä asiasta näin hyvin yli. Treffeille tuntemattoman miehen kanssa on edelleen iso haaste, koska pelko astuu esiin. Olen käynyt ulkona kyllä ja tavannut uusia ihmisiä, mutta vielä välillä se tuntuu mahdottomalta ja perun tapaamisen sen takia kokonaan. Aina toki hyvä olla varovainen, mutta oma varovaisuus on välillä vähän liikaa.
Moni ajattelee, että ansaitsin raiskauksen, koska teintai sanoin jotain "provosoivaa", mutta et. Se on väärin ajateltu, ei kukaan sitä ansaitse. Ei vaikka olisit aiemmin sanonut haluavasi, mutta muutit mielesi, joten se on silloin ei. Ei vaikka olisit lähettänyt paljastavia kuvia tai rivoja viestejä. Se on ei, niin kauan kun se hetki tulee ja päätät sanoa kyllä. Kukaan ei ole ajatusten lukija, mutta kyllä sen verran pitäisi tietää molempien, että onko tämä tässä ja nyt minun kanssani ok harrastaa seksiä vai ei. Jos on epävarma toisen haluamisesta, niin kysykää. Se ei ole noloa, vaan reilua. Koskeminen millään tasolla toiseen täytyy olla luvan kanssa, vaikka vain halaisit, niin asian pitää olla ok toiselle myös. Pitäkää huolta itsestänne, arvostakaa, uskaltakaa sanoa ei ja pitäkää oikeuksistanne kiinni. Jokainen meistä on erilainen ja kokee kosketuksen eri tavalla ja tämä on täysin fine.
Nyt olen kahden lapsen äiti ja tuntuu kamalalta ajatella, että oma lapsi kokisi mitään tälläistä ikinä. Minulla on tyttö sekä poika ja heitä haluan suojella kaikelta, mutta niin teki minunkin äiti ja silti joskus näin käy. Ei ketään voi lukita kotiin. Kaikkeni teen kuitenkin, että heille ei mitään pahaa käy ikinä tai he ei satuta ketään koskaan. Lapset ovat maailman rakkaimmat ja heidän eteen tekisi mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti