Synnytys

Hei! Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa synnytyksestäni! Synnytykseeni liittyy paljon muutakin kuin kipu ja ponnistusvaihe! Esimerkiksi; lääkeet eivät toiminneet aluksi, vauvan sydänäänien romahtaminen ja repeäminen. 

Olin vanhemmillani silloin ja kävimme äidin kanssa ensin kaupassa ja teimme kotona askareita, silloin tiesin jo synnytyksen lähtevän käyntiin. Minulla oli edellisenä iltana ollut aavistus, että vauva syntyisi pian. Lähdimme joskus 12.00 sairaalaan äidin kanssa, koska kivut olivat olleet erittäin voimakkaita. Auto matka oli ollut tuskaa... Sattu kamalasti jo, vaikka jälkikäteen ajatellen se oli vielä lasten leikkiä. 😄 

Sairaalassa olimme 12.30 suunnilleen. Ensin laitettiin sydän- ja supistuskäyrät mahalleni ja mitattiin vauvan sydänääniä sekä supistuksieni voimakkuutta. Kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan jo, vaikka olin vasta sentin auki silloin. Edes jotain edistystä... Niinkuin sanonta kuuluu "odottavan aika on pitkä", niin tämä kyllä pitää paikkaansa. Halusin jo jotain helpotusta tähän, mutta odottaa piti. Hetken kuluttua pääsin toiveeni mukaisesti altaaseen, lämpimään veteen rentoutumaan. Vesi auttoi paljon, mutta ei vienyt kipua pois kokonaan. 

Parin tunnin päästä oli pakko nousta vedestä pois, sillä halusin jo jotain vahvempaa lääkettä. Kipu oli kova, ihan kamala. Minulle annettiin lievempi puudutus, joka kuitenkin auttaa yleensä hetkeksi. No ei auttanut... Kipu koveni, kun supistukset tiheni ja pahentuivat koko ajan. Autossa matkalla sairaalaan en edes tiennyt, että kipu voi siitä vielä pahentua, mutta kyllä se näköjään voi. Sain seuraavaksi ilokaasua, mutta sekään ei auttanut. Minua alkoi hermostuttaa, kun mikään ei auttanut. Silloin minusta tuntui, että kuolisin siihen kipuun. Niin kamalaa se oli! 

Seuraavaksi siirryttiin synnytyssaliin ja siellä sain onneksi epiduraalin, se auttoi! Huhhu... Onneksi se sentään auttoi ja kipu hävisi hetkeksi lähes kokonaan. Epiduraalin laitto sattui vähän, mutta siinä tilaneessa supistukset olivat niin kovia, että epiduraalin laitosta aiheutuma kipu oli pientä. Aluksi pelkäsin, että jos se joudutaan laittamaan, että sattuuko, mutta onneksi laitettiin! 

Sitten aion kertoa siitä, kun vauvan sydänäänet romahtivat. Koko ajan oli sydän- ja supistuskäyrät mahallani ja epiduraalin laiton jälkeen vauvan sydänäänet katosivat. Hoitajat tulivat heti paikalle ja olin aivan hämilläni. Äitini vieressäni säikähti tietenkin kauheasti. Minut käskettiin kontalleni ja rintakehä vasten sänkyä. Sisälleni laitettiin jokin laite, joka mittasi vauvan päästä sydänääniä. Onneksi sydänäänet tulivat takaisin heti, eikä mitään ehtinyt tapahtua. Itse en ehtinyt paljoakaan säikähtää, sillä koko ajan minua neuvottin tekemään jotain, joten keskityin tottelemaan. No kaikki oli sitten taas hyvin ja odottelu jatkui. 

Hetken päästä huomasin, että epiduraalin vaikutus alkoi hiipua, vaikka olisi pitänyt kestää vielä vähintään tunti. Sanoin äidilleni, että soittaa hoitajat paikalle. Useampi tuli ja sanoin, että olisi tarvetta ponnistaa. He käskivät käydä vessassa vielä, mutta en pystynyt menemään, vaan aloin ponnistamaan. Ponnistusvaihe ei sattunut niin paljoa, kuin odotin. Kun ponnistin vauvaa ulos, niin nytkähdin refleksistä taaksepäin ja tuli repeämä. En tuntenut sitä siinä vaiheessa ollenkaan. Hoitajat sanoivat minulle, että sieltä näkyy jo paljon tummia hiuksia. Pienellä tytölläni on tummat, pitkät ja tuuheat hiukset olleet syntymästi asti! 😍

Kun sain vauvani syliini tunne oli ihana, sanoin kuvailematon, käsittämöntä suorastaan. Oma pieni oli tullut maailmaan. Ensimmäinen lause, minkä sanoin hänelle oli "Tervetuloa rakas". 💕

Pidin vauvaani sylissäni ja samalla minun vatsaani painettiin, että saataisi istukka syntymään. Istukka syntyi hyvin. Lääkäri alkoi ommella repeämää, joka oli tullut vauvaa synnyttäessä. Ensin hän puudutti, jonka jälkeen ompeli, mutta puudutus hävisi koko ajan ja hän joutui tekemään sen uudestaan ja uudestaan. Lopulta onnistui ompeleetkin, ja sain alkaa imettämään vauvaa. Imetys lähti tosi hyvin käyntiin ja kaikki sujui hienosti. Hoitajat toi minulle ja äidilleni ruokaa, mutta en kauheasti pystynyt syömään vielä silloin.Tunsin oloni onnelliseksi, mutta samaan aikaan erittäin väsyneeksi. Olin aivan uupunut niin fyysisestikin kuin henkisestikin, mutta maailman onnellisin silti.💘

Vauva mitattin ja punnittiin siinä ja hän oli 3640g ja 50cm pitkä. Ihan hyvän kokoinen tyttönen! 😊 Synnytys merkattiin kestäväksi 11 tuntia ja 10 minuuttia, eli aika lyhyt synnytys ensisynnyttäjälle. Ponnistusvaihe oli 13 minuuttia, eli sekin todella lyhyt. Laskettu aikani oli 13.07.18, mutta synnytinkin vasta 20.07.18, eli viikon verran meni yli lasketun. Vähän ajan päästä siirryttiin toiselle osastolle synnytysosastolta, jossa olimme loppu ajan ennen kotiin lähtöä.

Jos jäi kysyttävää, niin vastaan mielelläni ja kysymyksiä voi laittaa yv:llä, vaikka instagramissa @amaemilia_ 

Kuulisin myös mielelläni teidän kokemuksia synnytyksestä! Seuraavana sunnuntaina tulee taas uusi teksti! Heippa hei!!😊