Miksi pidin taukoa bloggaamisesta? (masennus, voimattomuus, lapsuus)

Mitä tapahtui? Moni on varmaan miettinyt miksi tuli näin pitkä tauko kirjoittamisesta. Olen saanut pari viestiä, että milloin julkaisen uuden tekstin vai lopetinko. Ei, en lopettanut. Tässä on paljon tapahtunut lyhyessä ajassa. Nyt kerron teille mitä kaikkea on ehtinyt käymään. 😇

Aloitetaan keveimmistä jutuista ja niistä, jotka saattavat kuulostaa tekosyiltä. Ollaan oltu kipeinä paljon ja kaikenlaisia kiireitä on ollut. Minulla on taipumusta masennukseen ja viime aikoina on ollut paljon mieltä painavia asioita. Olen puhunut ja avautunut vasta nyt asioista mitä tapahtui lapsuudessani. Olen käynyt puhumassa psykologin kanssa ja se on jo auttanut vähän. Olen oppinut puhumaan tunteistani ja kipeistäkin asioista vasta viimeisen vuoden sisällä. Puhumattomuus on aiheuttanut minulle jälkikäteen paljon ongelmia ja lisännyt huonoa oloa, siksi olen opetellut avautumaan.

Kaikki liittyy kaikkeen. Oma jaksaminen on ollut viime aikoina aika lopussa ja fiilikset ei kovinkaan hyvät. Tietenkin stressi, kiire, kipeänä olemiset ja kaikki tuo mitä aiemmin sanoin liittyy myös omaan hyvinvointiini, mutta vain ne ei ole syy satunnaiseen alakuloiseen mielialaani. Minua on koulukiusattu lähes koko peruskoulu, ja siksi osittain on ollut hyvinkin vaikeaa. Nyt kuitenkin kiusaaminen on ohi, mutta muistot ovat tulleet mieleeni liikaa, aivan liikaa. Olen muuttanut Elenan kanssa keskustaan vuoden vaihteessa ja pakatessa tavaroita sekä purkamisessa on tullut vastaan ikäviä esineitä, jotka nostivat tunteet pintaan. Vanhoja päiväkirjoja, postikortteja ja paljon muita esineitä on tullut vastaan. Olen lukenut päiväkirjojani läpi ja ne tekstit ovat jääneet nyt liian vahvasti mieleeni. Kiusaamista en pysty koskaan unohtamaan, mutta olen pystynyt elämään sen kanssa. Se kuitenkin on alkanut vaivaamaan minua liikaa ja aiheuttaa univaikeuksia ja alakuloisuutta. Minulla on myös erittäin huono stressin hallinta. Yritän aina saada kaiken menemään täydellisesti ja yritän myös kontrolloida muita ihmisiä joskus. Se on erittäin raastavaa, kun asiat ei suju suunnitellusti, niin minulle, kuin muillekin. 

Ilman omaa pikku perhettäni en jaksaisi, joten kiitos poikaystävälleni ja ihanalle tyttärelleni Elenalle. En ole avautunut tästä muille kuin poikaystävälleni, mutta päätin alkaa kirjoittamaan tänne avoimesti. Kirjoittaminen auttaa ja aion yrittää kirjoittaa säännöllisesti! Tule antamaan palautetta! ig: @amaemilia_ 

Heippa hei!!