Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa ulkonäkö paineesta yleisesti sekä omasta kropasta, joka on muuttunut raskauden ja synnytyksen takia paljon. Tämä on tärkeä puheenaihe, sillä siitä ei puhuta paljon. Tiedetään, että anoreksiaa ja bulimiaa esiintyy paljon sekä koulussa kiusataan ulkonäön perusteella. Usein vanhemmat kuitenkin ajattelevat, että eihän nyt meidän nuorella tälläistä ole. Lähes jokainen nuori murrosiässä kamppailee ulkonäkönsä kanssa. Nuoret saavat sosiaalisessa mediassa esiintyviltä julkkiksilta ulkonäköpaineita sekä rakentavat mielessään miltä minun pitäisi näyttää, että olisin hyvännäköinen. Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, etsi se sinusta ja ole ylpeä itsestäsi.
Ulkonäköpaineisiin liittyy eniten oma vartalo. Syömishäiriöt ovat liian yleisiä. Pahan mielen tullessa syödään kolmesti enemmän tai ei ollenkaan. Urheilu ja liikunta saattavat jopa kymmenkertaistua tai loppua kokonaan. Tälläinen voi johtua monesta asiasta, eikä vanhemmat aina voi huomata tälläistä, sillä nuoret salaavat tätä niin taitavasti ja hyvin, että usein vanhemmilla ei ole mitään aavistustakaan. Tälläistä voi toki esiintyä vanhemmillakin, eikä vain nuorilla, mutta heillä se vain on yleisempää. Ulkonäkö paineeseen toki liittyy paljon muutakin kuin millainen kroppa on. Vaatteet, tyyli ja pienetkin asiat voi olla syynä kiusatuksi tulemiselle. Se on väärin, sillä ei ketään saisi kiusata, varsinkaan ulkonäön takia! Nuorten pitäisi itse muistaa terveelliset elämäntavat. Syödä hyvin ja liikkua tarpeeksi. Vaikka olisi terveelliset elämäntavat ja liikkuisi paljon, eikä olisi ylipainoa tai aliravittu, niin silti voi olla huono itsetunto omasta kehosta. Tytöt saattavat haluta isommat/pienemmät rinnat ja pojat toivovat isompia lihaksia jne. Joidenkin korvaan saattaa kuulostaa typerältä, mutta toiset saattavat oikeasti haluta muuttaa itseään. Itse halusin pitkään silikonirinnat, koska en ollut tyytyväinen siihen mitä mulla on. Nyt kuitenkin olen alkanut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olen löytänyt kehostani paljon hyvää, myös niistä alueista mitä halusin muuttaa. muista säkin HYVÄKSYÄ ITSESI sellaisena kuin olet!
Ennen raskautta ajattelin, että kroppani on kamala, enkä viihtynyt yhtään kehossani. Usein heittäydyin ylimieliseksi, koska suojelin sillä asenteellani itseäni muiden kommenteilta. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt, että kehoni oli ja on ihan hyvä! Raskausaikana olin ylpeä masustani ja halusin esitellä sitä muille. Hassua, sillä heti synnytyksen jälkeen häpesin silmät päästäni vatsaani. Nyt olen treenannut ja vatsani on hieman palautunut ja kiinteytynyt, mutta ei vielä niin paljon kuin haluan. Olen hyväksynyt itseni, mutta vielä en ole tavoitteessani. haluan treenata oman hyvinvointini takia. Treenaaminen on hyväksy niin keholle kuin mielellekin. Treenaan hyvissä rajoissa, eli en liikaa, mutta en liian vähänkään!
Aina tilanne ei välttämättä ole niin vakava, vaikka epäillään nuorella syömishäiriötä. Joskus nuoret esittävät, että eivät syö tai syö koko ajan, jotta tuntisi itsensä erityiseksi ja saisi huomiota. Tällainen ei usein kestä kauaa, sillä nuorella saattaa oikeasti olla nälkä tai haluaa oksentaa ruuan pois. Nuoren kanssa on hyvä muistaa keskustella näistä asioista ja kertoa, että ei ole mukavaa huolestuttaa turhaa. Usein jos nuori kuulee syömishäiriöstä koulusta tai vanhemmilta, niin hänellä saattaa tulla mieleen mitä jos minäkin kokeilisin.
Älä vertaa itseäsi muihin ja muista hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet! Olet erityinen juuri noin, sillä toista samanlaista ei ole! Nauti elämästä ja itsestäsi! Olet hyvä juuri noin!
Heippa hei!! Ig: @amaemilia_
Mitä tapahtui? Moni on varmaan miettinyt miksi tuli näin pitkä tauko kirjoittamisesta. Olen saanut pari viestiä, että milloin julkaisen uuden tekstin vai lopetinko. Ei, en lopettanut. Tässä on paljon tapahtunut lyhyessä ajassa. Nyt kerron teille mitä kaikkea on ehtinyt käymään. 😇
Aloitetaan keveimmistä jutuista ja niistä, jotka saattavat kuulostaa tekosyiltä. Ollaan oltu kipeinä paljon ja kaikenlaisia kiireitä on ollut. Minulla on taipumusta masennukseen ja viime aikoina on ollut paljon mieltä painavia asioita. Olen puhunut ja avautunut vasta nyt asioista mitä tapahtui lapsuudessani. Olen käynyt puhumassa psykologin kanssa ja se on jo auttanut vähän. Olen oppinut puhumaan tunteistani ja kipeistäkin asioista vasta viimeisen vuoden sisällä. Puhumattomuus on aiheuttanut minulle jälkikäteen paljon ongelmia ja lisännyt huonoa oloa, siksi olen opetellut avautumaan.
Kaikki liittyy kaikkeen. Oma jaksaminen on ollut viime aikoina aika lopussa ja fiilikset ei kovinkaan hyvät. Tietenkin stressi, kiire, kipeänä olemiset ja kaikki tuo mitä aiemmin sanoin liittyy myös omaan hyvinvointiini, mutta vain ne ei ole syy satunnaiseen alakuloiseen mielialaani. Minua on koulukiusattu lähes koko peruskoulu, ja siksi osittain on ollut hyvinkin vaikeaa. Nyt kuitenkin kiusaaminen on ohi, mutta muistot ovat tulleet mieleeni liikaa, aivan liikaa. Olen muuttanut Elenan kanssa keskustaan vuoden vaihteessa ja pakatessa tavaroita sekä purkamisessa on tullut vastaan ikäviä esineitä, jotka nostivat tunteet pintaan. Vanhoja päiväkirjoja, postikortteja ja paljon muita esineitä on tullut vastaan. Olen lukenut päiväkirjojani läpi ja ne tekstit ovat jääneet nyt liian vahvasti mieleeni. Kiusaamista en pysty koskaan unohtamaan, mutta olen pystynyt elämään sen kanssa. Se kuitenkin on alkanut vaivaamaan minua liikaa ja aiheuttaa univaikeuksia ja alakuloisuutta. Minulla on myös erittäin huono stressin hallinta. Yritän aina saada kaiken menemään täydellisesti ja yritän myös kontrolloida muita ihmisiä joskus. Se on erittäin raastavaa, kun asiat ei suju suunnitellusti, niin minulle, kuin muillekin.
Ilman omaa pikku perhettäni en jaksaisi, joten kiitos poikaystävälleni ja ihanalle tyttärelleni Elenalle. En ole avautunut tästä muille kuin poikaystävälleni, mutta päätin alkaa kirjoittamaan tänne avoimesti. Kirjoittaminen auttaa ja aion yrittää kirjoittaa säännöllisesti! Tule antamaan palautetta! ig: @amaemilia_
Heippa hei!!
