No heippa taas!
Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa raskausajastani. Raskauteni sujui mielestäni hyvin, mitä nyt pahoinvointia ja muutamaa pyörtymistä sekä leikkausta lukuun ottamatta. 😃
2017 loppu vuodesta huomasin olevani raskaana. Tein raskaustestin ja tunteet vaihteli, ne vaihteli todella paljon. Ensin hymyilytti, jonka jälkeen itketti, nauratti ja taas itkin. Tosin en tiennyt itkenkö onnesta vai surusta. Hetken päästä kuitenkin tajusin asian olevan ihana uutinen. Katsoin raskaustestiä monesti...yhä uudelleen ja uudelleen. En vain ymmärtänyt, että minä todella olisin raskaana. Minä saisin vauvan! Maailman ihanin asia tapahtui minulle, se oli käsittämätöntä. Kotona kerroin heti äidille ja hän otti asian erittäin ymmärtäväisesti. Muistan, kun hän sanoi "Sinun pitää itse päättää, miten toimit ja minä tuen sinua, mitä sitten päätätkin." Ilta ei kuitenkaan jatkunut näin, eikä kaikki asiasta tienneet olleet näin ymmärtäväisiä kuin äitini oli. Moni läheinen painosti minua aborttiin ja syytteli ties mistä... Olin aivan järkyttynyt heidän sanoistaan ja toiminnastaan. Itkin monena päivänä heidän takiaan (välillä vieläkin). Arvostukseni ja kunnioitus heitä kohtaan lähtivät kokonaan. Katkaisin välit heidän kanssaan, koska minun ei tarvitse sietää sellaista käytöstä. Asia vaivaa välillä vieläkin, mutta olen jo aika hyvin päässyt asiasta yli. No huoh, ihmisiä on moneen junaan. Kaikkea tai kaikkia ei vain ymmärrä ja se minun on pitänyt hyväksyä. 🙏 Onneksi on ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet ja tukeneet. Kiitos heille!
Muutama päivä meni eteenpäin ja olin varma, että pitäisin lapsen. Päätös oli oikea! 💕 Pahoinvointi oli alkanut ja oksentelin kotona, koulussa, työharjoittelussa ja vaikka missä.😆 Myös huimaus oli tullut ongelmaksi, hemoglobiinini laski erittäin alas sekä ferritiiniarvot olivat matalat. Pyörryin useamman kerran ja muutaman kerran mentiin ambulanssilla sairaalaan. Oli pelottavaa kävellä talvella jäisillä teillä, kun huimaus ja pyörtyminen oli tullut ongelmaksi. Sain lääkkeitä ja kävin sairaalassa rautatiputuksissa pari kertaa, mutta vasta raskauden lopussa alkoi loppumaan tämä.
Vauvalla kuitenkin oli kaikki hyvin koko ajan! Kasvoi hienosti ja kaikki vaikutti hyvältä. Se oli pääasia. 💗 Ultrat olivat ihania, kun näki oman pienen masussa. Tammikuussa 2018 oli ensimmäinen ultra ja rakenneultra oli 22 raskausviikolla, jossa selvisi, että tulen saamaan tyttövauvan!
Raskausaikana minulle myös tuli harjoitussupistuksia. Ne olivat välillä todella kipeitä ja vatsa meni ihan kovaksi. Äidin kanssa monet kerrat juostiin sairaalaan, kun joka kerta ajattelin "no nyt se syntyy!!".😂 Silloin kuin synnytys oikeasti lähti käyntiin, niin sen kyllä tiesi. Ei tarvinnut epäillä tai miettiä yhtään, että syntyykö vai eikö vielä syntyisikään. 😃
Ainiin, jo melkein unohdin! Vähän yli puolivälin raskautta minulla tulehtui umpilisäke, mikä piti leikata. Se oli pelottavaa. Tunne oli kamala...leikkauksessa oli neljän prosentin mahdollisuus, että vauvalle käy jotain kauheaa. Makasin sairaalassa ja itkin. Pelkäsin. Äiti tuli luokseni, mutta pelko ei lähtenyt pois. Muistan kuinka minut vietiin leikkaussaliin ja laitettiin maski kasvoilleni ja nukahdin. Vaikka tuo prosenttimäärä kuulostaa nyt pieneltä, niin silloin se oli valtava... Onneksi ei käynyt kuinkaan. Heräämössä herättyäni ajattelin ensimmäisenä, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Onneksi oli, sain vetää syvää henkeä ja helpotuksen tunne valtasi kehoni. Leikkaus sujui hyvin ja kaikki meni muutenkin hyvin. Vatsaan jäi arpi muistoksi tästä, mutta onneksi se haalenee koko ajan. Tärkeintä on, että rakkaalla vauvallani on kaikki hyvin.
Tyttö oli kova potkimaan masussa ja välillä äitiä ihan sattui kylkiluihin. Nyt neiti on vieressä leikkimatolla ja vauhti vaan kovenee! 😃 Voimaa löytyi jo masussa niin paljon, että huhhu… Onneksi leikkimatto ja lelut ovat kestäviä, eikä mene neidin käsittelyssä rikki. 😃 Raskausaikana oli paljon muutakin, mistä tässä en nyt kertonut enempää. Esimerkiksi jatkuva pissahätä, hikoilu, mielihalut, nukkumisvaikeuksia, väsymystä, neuvolakäynnit jne. Vatsa oli myös usein tiellä. Raskausmaha oli iso ja aika kova, joten se toi arjen keskelle lisä haastetta! Nyt on jo osittain vähän ikävä sitä masua...😊
